Kaikki on niin hyvin!
Postitettu | lokakuu 6, 2009 | Ei kommentteja
Tämänvuotinen Tutkijoiden yö tapahtuma on onnistuneesti pulkassa. Taas kerran tuli todistetuksi se, että yhteispelillä se sujuu. Lahden ammattikorkeakoulu yhteistyössä Lahden yliopistokeskuksen kanssa sai hienon ja monipuolisen päivän aikaiseksi. Mielenkiintoista tapahtumaa ja tekemistä oli kaikenikäisille. Kiitos vielä kaikille tapahtuman onnistumiseen osallistuneille, erityisen ylpeä olen runsaasta opiskelijoiden osallistumisesta ja ammattitaitoisesta panostuksesta tapahtuman valmisteluissa ja varsinaisena Tutkijoiden yönä 25.9.
Syksyinen kiire projektien maksatushakemuksineen ja seurantoineen pukkaa päälle. On kokouksia, tapaamisia, koulutuksia ja seminaareja. Tekemistä tuntuu olevan ihan kylliksi ja työpäivän päätteeksi mietteet ovat usein siinä, mitä tärkeää unohtui tänään tehdä.
Ilmapiiri täällä Innovaatiokeskuksessa on hyvä ja kannustava. Apua saa tarvitessaan ja omiin hommiinsa usein kannustavan sanan: ”Kyllä sä pärjäät ja saat asiat hoidetuksi ajallaan!”
Viikonloppuisin ja vapaa-aikoina täytyy sitten osata luovuttaa näistä työasioista ja niiden miettimisestä ja käyttää aika oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Tämä syksy on ollut poikkeuksellisen kaunis ja lämminkin. Luonto on näyttäytynyt kauneimmillaan ja viime päivinä on voinut nauttia ensimmäisistä kirpeistä syysaamuista. Taas yhtenä aamuna töihin kävellessäni muistin, miksi pidän erityisesti Suomen syksystä. Kauniit värit, ihanat kuulaat syysaamut tuoksuineen, ihmeellinen rauhan tuntu ja se jokin tulevan odotus, joulu…talvipakkaset… ja sitten taas uutena saapuva kevät. Luonto kertoo kauniisti elämän kierrosta ja ainutlaatuisuudesta.
Omassa elämässäni olen viimepäivien aikana saanut kohdata elämän ainutlaatuisen jatkuvuuden. Olen ihanien kaksospoikien mummi, aivan erityinen nimitysuutinen! Kaiken kiireen ja vilskeen, osaksi tekemättömien töiden ja koulutehtävien keskellä sitä pysähtyy elämän perusasioiden äärelle. Tärkeintä elämässä on läheiset ihmissuhteet, ystävät, joku jolle saat olla tärkeä, joku joka on sinulle tärkeä, luonto, elämä…Loppujen lopuksi, kaikki on niin hyvin!
Ulla S.
Huippuonnellinen
Postitettu | syyskuu 11, 2009 | Ei kommentteja
Nyt se on tutkitusti totta: mummo- ja pappaikäiset ovat onnellisimpia. Meikäläisen onnellisuus on vielä kasvussa, huippuikävuodet ovat 58-63.
No tietty aloin heti pohtia, mistä onnellisuuteni muodostuu. Tutkimuksen mukaan onnellisuuden avaimet ovat yksinkertaisissa perusasioissa, kuten kodissa ja perheessä. Ulkoinen menestys sen sijaan ei onnea tuo.
Omat onnen lähteeni ovat myös hyvin yksinkertaisia. Rauha ja hiljaisuus ovat asioita, jotka olen saavuttanut, kun lapset luovat jo omaa elämäänsä. Siivet kantavat hyvin eikä minun tarvitse murehtia heidän pärjäämisestään. Olen vapaa, kukaan ei ole enää minusta riippuvainen. Se jos mikä luo onnellisuutta, vapaus.
Työelämässä kuulun siihen joukkoon, joka voi ammentaa syvästä kokemusten lähteestä. Sieltä löytyy onnistumisia, mutta myös muistumia tilanteista, jolloin syöksyin suohon pää edellä. Enää ei ole tarvetta osoittaa omaa pätevyyttään eikä pelkoa epäonnistumisista. Kun henkilökohtaisia uratavoitteita ei enää ole, voin keskittyä täysillä siihen asiaan, jota kulloinkin olen tekemässä.
Onnellisuuteni koostuu juuri tällä hetkellä käsillä olevista asioista, kun elän takertumatta menneeseen, murehtimatta tulevia. Tulevanakin viikonloppuna lähden metsään ämpäri käsivarrella. Hiiviskelen hiljaa sammalikossa, sillä sienet ovat hyvin ujoja ja piiloutuvat heti, jos niitä lähestyy kovaäänisesti ja vauhdilla. Kun silmiini osuu iso mätäs torvisieniä, jotka ovat kaikkein säikyimpiä, valkeus valtaa metsän ja kuulen riemukasta musiikkia. Juuri sillä hetkellä en tiedä mitään parempaa.
Sinikka Tuomikoski
Ihana kamala äidinkieli
Postitettu | elokuu 24, 2009 | Ei kommentteja
Käyttäessämme äidinkieltämme niin puhuessamme kuin kirjoittaessamme tavoitteemme on tulla ymmärretyksi. Näin pääsääntöisesti tapahtuukin, mutta mitä tuumaa kielioppimme? Olen osallistunut aika ajoin kielenhuollon kursseille ja todennut aina saman asian: kamalan vaikea äidinkieli. Uusimmat sanakirjat vilisevät sanoja, joita vielä 1990-luvulla eivät sanakirjat sisältäneet, kuten valtavirtaistaminen, chattailu, eväste, branneri ja etäläsnäolo.
Jaksan aina ärsyyntyä, kun puheenpitäjä päästää suustaan, että ”haluaisin onnitella…”. No miksi et sitten onnittele! Konditionaali on ehtolause. Että millä ehdolla puhuja onnittelee? Silläkö, että saa isoimman palan kakkua? Kielikuvien syvin tarkoitus on elävöittää äidinkieltämme, mutta kyllä minä välillä ihmettelen, että kuka niitä keksii. Vuosien ihmetykseni on ollut tämä ” käydä jonkun kimppuun”. Minä en ainakaan vielä ole löytänyt itsestäni sitä kimppua.
Sananlaskuista minua viehättävät mm. ”kuin mummo lumessa”, ”pellolla, kuin porkkana”, ” pyörii kuin pieru nahkahousuissa” ja ”toimii, kuin junan vessa”. Ihan oma juttunsa on sitten ”kännissä, kuin käki”. Taisin uinahdella biologian tunnit ohi, kun en tiennyt käkien taipumuksista. En ole myöskään kuullut käkien AA-tarhoista. Olen sitä minäkin ollut perusteellisesti käkenä, vahingossa tietenkin, mutta en sentään aamulla kukkunut.
Tapahtumarikasta alkavaa syksyä ihan jokaiselle!
Jaana Korkalainen
Hyvinvointia lomalla
Postitettu | elokuu 10, 2009 | Ei kommentteja
Taas on vietetty hyvin ansaittu ja piiiiiiiitkä loma. Olin kuusi viikkoa kerralla poissa teillä tietymättömillä. Muutama ensimmäinen viikko tosin sujui vielä totuttelussa tähän vapaaseen aikatauluun; kellon sai unohtaa kokonaan. Aamu alkoi silloin kun huvitti ja yö loppui jos huvitti. Aivot olivat kohmeessa, eivät taipuneet kuin kevyisiin romaaneihin. Fyysisestä kuntopuolesta piti onneksi huolta Otto-koira, joka rakasti säännöllisiä pitkiä lenkkejä.
Parasta lomassa on, kun lähtee pois normikuvioista aivan muualle. Niin mekin mieheni ja koiramme kanssa teimme. Ensimmäiset pari viikkoa vietimme pohjoisessa yöttömässä yössä ihailemassa aurikoa mikä ei koskaan laske. Ihmeellistä oli voida lukea keskellä yötä ilman minkäänlaista keinovaloa. Vietimme todellista slow lifea. Tähänkin tottui niin, että kun oli aika lähteä pois, ei siitä tahtonut tulla mitään. Etelään päästyämme meni pari kolme viikkoa mökillämme uiden, puuhaillen niitä näitä ja ihmetellen. Ainoa vähän yritystä vaatinut toimenpide oli pistäytyminen merikeskus Vellamossa Kotkassa. Siellä tosin olisi mennyt parikin päivää kierrellessä ja tutkiessa.
Nyt on loma ohi ja työt voivat alkaa uudella innolla ja vaihteella. Lomalla kerätty hyvinvointi kestänee syksyn pimeät ennen uutta lomahinkua.
Tarja Hellström
Mikä sytyttää?
Postitettu | heinäkuu 30, 2009 | Ei kommentteja
Tiedät varmaan fiiliksen, kun sormet syyhyää päästä käsiksi johonkin erityisen mieluisaan puuhaan. Kun on oikein innoissaan ja tohkeissaan. Kun tekee mieli hypähdellä ja taputtaa käsiään yhteen ja huutaa ’JOOO!’. Silmät loistavat. Adrenaliinit ja dopamiini lyöttäytyvät yhteen. Syntyy reaktio, jolla voisi siirtää vuoria tai mennä läpi harmaan kiven – ja ilolla.
Tunnistat varmasti myös tunteen, kun näet jotain erityisen kaunista, kuulet koskettavaa tai stimuloivaa musiikkia, kohtaat merkittävän ihmisen tai kun luet puhuttelevaa tekstiä. Juttu osuu maaliinsa. Maaliin, johon ei ole pääsyä millä tahansa materiaalilla tai missä olosuhteissa tahansa.
Entä kun koet onnistumisen iloa? Teet pelissä maalin, ratkaiset visaisen ongelman, saat palaset loksahtamaan paikoilleen, asiat sujuvat kitkatta suunnitelmien mukaan tai kun saat kiitosta hyvin onnistuneesta ponnistuksesta. Koet olevasi mies/nainen paikallasi. Osaat asiasi hyvin.
Mikä sinut sytyttää? Mistä saat kicksejä? Tiedätkö? Jos et, mieti hetki. Todennäköisesti löydät sytykkeesi harrastustoiminnan ja vapaa-aikasi parista. Entä pyritkö innostavia ja mielekkäitä asioita kohti myös työelämässä? Vietät kolmasosan arjestasi työasioiden parissa. Mikä estäisi työtä olemasta yhtä innostavaa ja voimaannuttavaa kuin lempiharrastuskin? Siten, että päivittäiset työt lopetettuasi koet yhtä suurta mielihyvää kuin harrastustuokiosi jälkeenkin.
Myös työ voi sytyttää. Kun osaaminen, kiinnostuksen kohteet, sytykkeet ja työtehtävät ovat samassa paketissa. Parhaimmillaan ammatillinen kehittyminen ja urakehitys tähtäävät juuri tähän.
Kipinöitä loppukesään ja urallesi J
Elina Arasola
Luovuksissa työelämässä
Postitettu | kesäkuu 25, 2009 | Ei kommentteja
Työkykyä ylläpitävää tyky-toimintaa on järjestetty suomalaisilla työpaikoilla jo parikymmentä vuotta. Liikunnalla on siinä oleellinen asema, sillä onhan fyysinen toimintakyky työntekijän toimintakyvyn perusta. Olisiko nyt aika nostaa voimakkaammin esiin perustan toinen osa-alue eli psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky? Tällä hetkellä luovuuden tarvetta työelämässä peräänkuulutetaan koko EU:n laajuisesti. Pitäisikö kulttuurin roolia hyvinvointia ja luovuutta edistävänä tekijänä pohtia laajemmin?
Työympäristö, jossa on mahdollisuus ajatusten ja ideoiden pallotteluun, muokkaa ja kehittää jokaisen osallisen kykyä toimia luovasti. Se edellyttää toimivaa työyhteisön vuorovaikutusta ja luottamusta. Kulttuurin merkitys hyvinvointinäkökulmasta toteutuu erityisesti sosiaalisuuden eli osallistumisen ja yhdessä olemisen kautta. Kulttuuri tarjoaa mahdollisuuksia erilaiseen ilmaisuun ja monipuolisempaan vuorovaikutukseen. Se vahvistaa työyhteisön luottamukseen ja sosiaalisen verkostoon perustuvaa kykyä toimia yhdessä.
Kaiken luovan toiminnan olennainen osa on kokeileminen, riskinotto, eli asiat voivat myös mennä pieleen. Tämä epäonnistumisen mahdollisuus on luovuutta etsivissä työyhteisössä pystyttävä ymmärtämään ja sietämään. Työntekijä haluaa työnsä olevan mielenkiintoista ja löytää siitä sen ”oman juttunsa” eli toteuttaa itseään. Kulttuurin vaikutus työyhteisön kehittämisessä antaa lisää tilaa luovuudelle ja rohkaisee uusien ratkaisujen etsimiseen.
Opetusministeriö on käynnistänyt kulttuurin terveydellisten ja hyvinvointivaikutusten edistämishankkeen, jossa tullaan laatimaan toimintaohjelma vuosille 2010-2014. Ohjelmalla tavoitellaan kulttuurin hyvinvointi- ja terveysvaikutusten edistämistä osana arkielämää, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja sekä työhyvinvointia. On myös teemaan liittyviä hankkeita, kuten esimerkiksi TAIKA –hanke, jossa taidelähtöisten menetelmien käyttöä työyhteisöissä juurrutetaan ja kehitetään. Katsokaamme siis kuinka luovuksissa sitä vielä työyhteisöissä ennen pitkää ollaan!
Älkäämme myöskään unohtako tätä suurta Claes Andersson viisautta:
Se, jonka tärkein tehtävä on olla tekemättä virheitä työssään, harvoin tekee innovaatioita. Laiskuus on luovuuden äiti!
Minna Liski
Työelämälähtöisyydessä vielä kehitettävää
Postitettu | kesäkuu 22, 2009 | Ei kommentteja
Valtiontalouden tarkastusvirasto (2009) on tehnyt tuloksellisuustarkastuksen siitä,
miten työelämälähtöisyys toteutuu ammattikorkeakoulutuksessa. Tarkastuksen kohteena oli
työelämälähtöisyys opetuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa sekä millaisia käytännön
yhteistyömuotoja ammattikorkeakouluilla on työ- ja elinkeinoelämän kanssa. Tarkastus kohdistui
rakennustekniikan ja hoitotyön koulutusohjelmiin. Tarkastuksen tuloksena on kiinnitetty huomiota
mm. yhteistyökäytäntöjen kehittämiseen alueen pk-yrityksille, opetuksen ja opetussuunnitelmien
työelämäkytkentöjen kehittämiseen sekä opiskelijoiden työllistymisen seurantaan.
”Ammattikorkeakoulujen yhteistyö paikallisten yritysten kanssa ei nykymuodossa saavuta sille
asetettuja alueellisen elinkeinoelämän rikastuttamiseen tähtääviä tavoitteita. Yhteistyön lisääminen etenkin pienten ja keskisuurten yritysten kanssa on välttämätön edellytys sille, että ammattikorkeakoulut saavuttavat niille asetetut tavoitteet maakuntien strategisina kehittäjinä. Yhteistyömuodot tulisi määritellä sekä oppilaitosta että työelämää hyödyttävällä tavalla”, todetaan tarkastuskertomuksessa.
Tarkastuksessa havaittiin myös, että ammattikorkeakoulujen strategioissa kuvattujen yleisten päämäärien saavuttamiseksi tarvitaan konkretisoituja toimintasuunnitelmia: millaisia ammattikorkeakouluja ja työelämää hyödyttäviä palveluja ja yhteistyömuotoja ammattikorkeakouluilla on ja ketkä yhteistyöstä vastaavat. Yhteistyötä edellytetään lisättävän erityisesti pk-yritysten kanssa. Lisäksi tarkastuksessa todetaan, että ammattikorkeakouluilla tulisi olla toimivat rakenteet yhteistyöhön, ja suositellaan hyväksi havaittujen käytäntöjen dokumentointia laadunvarmistusjärjestelmän kehittämiseksi. Työelämälähtöisyyden systemaattisen seurannan kehittämiseksi tarkastuksessa suositellaan myös työelämälähtöisyyden käsitteen ja kriteerien kehittämistä yhteistyössä työelämän kanssa.
Työelämälähtöisyyden määrittely ja kehittäminen on ollut pitkään erityisen kiinnostukseni kohteena. Väittelen elokuussa ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja edeltäneen jatkotutkintokokeilun työelämälähtöisyydestä: miten työelämälähtöisyyttä määriteltiin ja käytettiin. Tähän tarkemmin elokuussa…
Työelämälähtöisyyden kehittämien ei koske pelkästään opetusta, yhtä lailla tarkastuskertomuksessa kiinnitetään huomiota t&k&i-toimintaan. Myös tällä saralla ammattikorkeakouluilta odotetaan lisää yhteistyötä pk-sektorin. Pk-yritykset ovat monesta syystä haasteellisia kumppaneita: heidän resurssinsa kohdistuvat aina ensisijaisesti ja luonnollisesti omaan toimintaan. Tarvetta yhteistyöhön on sekä koulutuksessa että tuotekehitystoiminnassa, mutta yhteistyömuotojen ja toimintatapojen täytyy soveltua pk-yrityksille. Tähän haasteeseen olemme valmiita tarttumaan, koska vain tällä tavalla työelämälähtöisyytemme elää ajassa ja tarpeissa, eikä elä omaa elämäänsä. Kehittäkäämme yhdessä soveltuvia tapoja tehdä työelämälähtöistä yhteistyötä!
Marja-Liisa Neuvonen-Rauhala
Linkki Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukseen
Tulkoon valkeus!
Postitettu | kesäkuu 15, 2009 | Ei kommentteja
Mummo ei taida olla ainoa, joka seuraa silmä kovana juhannuksen sääennusteen kehittymistä. Kesäkuun alun hyiset säät panevat fundeeraamaan josko tästä kesästä tulee yhtä kylmänkostea kuin viime kesä oli. Monet ovat jo luopuneet toivosta ja sännänneet matkatoimistoihin varaamaan viimeiset äkkilähdöt saadakseen takuuvarmasti lämpöä kylmänkohmeisille luilleen.
Etelän mailla on ihan mukava vierailla – talvella. Suomen lyhyttä kesää en halua siihen käyttää, sillä täällä on tarjolla jotain sellaista, mitä en missään muualla ole löytänyt. Epävakaiden kelien ja hyttysten ininän vastapainoksi Äiti Maa ympäröi meidät yötä päivää maagisella, parantavalla pohjoisen valolla. Olen monena juhannusyönä ihastellut maasta ylöspäin kohoavan valkoisuuden lumoa. Juhannusruusun kukkatertut ovat kuin pieniä lamppuja. Puita ympäröi väreilevä energiakehä, kun ne hoitelevat tärkeää yhteyttämishommaansa. Ilma on kuulas, puhdas, tuoksujen ja linnunlaulun koristelema.
Kun kaamosaikaan tihrustan sukankutimineni sähkölampun alla, on vaikea uskoa että keskikesällä en huomaa palaako samaisessa lampussa valo vai ei. Sen keltaisenkelmeä hehku näyttää näinä kesäkuun päivinä kovinkin säälittävältä ikkunoista tulvivan luonnonvalon rinnalla.
Pian, aivan pian saan lumoutua valkeudesta päivät pääksytysten ja yöt ylen ihanat. Niin kauan kuin muistan olemme perheen keskuudessa juhannustanssineet alla puiden Hectorin Illalla-valssin säestämänä. Ihanaista kesää itsekullekin.
Muistan sen illan, kun mä tunsin kesän syliini lentävän
ja mä riemuitsin kuin lapsuusaikanain.
Ja kukka, kukka punainen mun sydämeeni käy
kantaen tuoksun rauhan aina jatkuvan.
Muistan sen illan, kun mä rakastin kuin koskaan ennen en.
Oli morsian tää tumma, kaunis maa.
Ja mun rinnassani avautui kuin portti autuuteen
ja se vei mut sinne armoon, taivaaseen.
Ja mä kuulin vanhat laulut tuolta kaukaa kodistain.
Valon join, se sieluni sai kasvamaan.
Ja kaikki vanhat, vanhat puut ja korret kasteiset
lauloivat minut lapsuuteni vihreään.
Muistan sen illan, kun näin kuinka tuuli merta koskettaa
ja kun riemu tarttui lailla enkelin.
Ja ymmärsin ett’ Herra siksi joka päivä löi,
että ilon yöksi tahtoi säästää hän.
Ja mä tanssin alla puiden, lauloin maalle, kiville.
Yhtä kaunis kaipuuni ei milloinkaan.
Ja se sammui niin kuin taivaan viime kajo himmenee.
Se oli illalla kun laski aurinko. (Tommy Tabermann)
Sinikka Tuomikoski
Innolla kehiPäiviin
Postitettu | kesäkuu 9, 2009 | Ei kommentteja
Innon väki päätti lähteä viettämään kehipäiviä Ahvenanmaalle lähelle saaren korkeinta kohtaa, Geta-vuorta. Hotell Havsvidden on perustanut erityisesti turvalliseen ja viihtyisään kokousympäristöön. Sen asiakkaina ovat olleet mm. EU:n huippukokousviraita. Matkustus sinne tapahtuu kahdella perättäisellä lennolla, ihan vaan turvallisuussyistä… Tämä se vasta on työntekijöistä huolehtimista.
Tällä kertaa ohjelma on rakennettu vain ja ainoastaan yhdessäololle ja hyvinvoinnille; ei mitään tylsiä kalvosulkeisia, vaan rentoa yhdessäoloa mm. 5-ottelua, savusaunomista, meren läheisyydestä ja herkullisesta ruuasta nauttimista.
Menomatkalla preppaamme intensiiviruotsin alkeet (hur kan jag beställä en stor stark öl?) heti kuohuviiniaamiaisen jälkeen. Maarianhaminassa meitä odottaa ÅSS:n (Åländska Segelsällskapet) pavinjongissa ravintoloitsija, tv-kokki Michael Björklund, joka on niittänyt mainetta huippuravintoloissa Ruotsissa ja Suomessa.
Olivat ihan Kongressikeskus Fellmannin ala-aulan infotauluunkin laittaneet opasteeksi, että Ahvenanmaan kehipäivien eväät.. toivottavasti ei tule kuokkavieraita paikalle.
Köp en väg (buy the way), i dag var det Ålands självstyrelsedag. Gratulerar!
MVH Sanna Laitinen
ICT:tä seminaarissa
Postitettu | kesäkuu 9, 2009 | Ei kommentteja
Sukelsin mielenkiintoiseen ICT:n hyödyntämismaailmaan alkukesän seminaarissa. Seminaarin osallistujat olivat pääasiassa Lahden yrityksiä. Ensimmäisessä esityksessä oli runsaasti lyhennyksiä. Tärkeätä on tietää esim. että PDM-järjestelmät ovat yleistyneet tuotetiedon hallinnassa ja että ERPiä käytetään toimitusprojektien toiminnallisessa hallinnassa. CRM taas on aivan oiva ohjelma asiakastiedon hallintaan ja mikä tärkeintä, MS SharePoint-työryhmäohjelmat tulevat kaikkiin koneisiin halusimme sitä tai emme. Ehkä kaikille muille seminaariin osallistujille nämä ohjelmat olivatkin aivan selviä. Olisi kyllä oikeasti mukava oppia edes jotain uutta ohjelmaa vähän syvemmälti.
Seuraavat esitelmät keskittyivät vähän selvempiin asioihin, projektitoiminnan kehittämiseen ja niiden pullonkauloihin. Tärkein sanoma mielestäni oli se, että kaikki kehittäminen tulee aloittaa yksinkertaisesti, suunnitteluun tulee käyttää riittävästi aikaa ja johdon on sitouduttava.
Yrityscase-esimerkkejä oli myös muutama. Vertex G4 ja PDM tulivat tutuiksi. Tämä yritys uskoi PDM:n autuaaksi tekevään voimaan. Sai melkein minutkin uskomaan siihen.
On tosi mielenkiintoista ja opettavaista käydä välillä kuuntelemassa ICT-alan ammattilaisia ja huomata, että maailmaan mahtuu niin paljon muutakin mielenkiintoista tietoa. Melkein innostuin PDM:n erinomaisuudesta ja ehdottomasti haluan SharePointin työkoneeseeni.
Tarja Hellström